Äänitetuottaja eli musiikkituottaja valvoo ja hallinnoi yhtyeen tai esiintyjän musiikin äänitys- ja tuottamisprosessia. Tämä voi vaihdella yhden kappaleen äänittämisestä aina pitkiin konseptialbumeihin. Tuottajalla on useita rooleja äänitysprosessin aikana. Roolit voivat olla hyvin erilaisia, hän voi kerätä musiikillisia ideoita projektia varten, toimia yhteistyössä yhtyeen tai artistin kanssa cover-kappaleiden tai yhtyeen omien alkuperäisten laulujen valitsemisessa, toimia artistien kanssa ja auttaa heitä kehittämään kappaleitaan, sanoituksiaan tai sävellyksiään.

Tuottaja voi myös muun muassa valita erilaisia sessiomuusikoita soittamaan rytmistä säestystä tai sooloja, auttaa kirjoittamaan kappaleita, ehdottaa muutoksia kappaleen sävellykseen ja valmentaa laulajia ja muusikoita studiolla. Tuottaja johtaa tyypillisesti koko tuotantoprosessia alkaen esituotannosta aina ääninauhoitukseen ja miksausvaiheeseen asti. Joissain tapauksissa tuottaja on mukana myös jälkituotannon äänen masteroinnissa. Tuottaja voi hoitaa nämä tehtävät joko itse tai auttaa valitsemaan sopivan ääniteknikon, jolla hän antaa ehdotuksia. Tuottaja voi myös maksaa sessiomuusikoille ja ääniteknikoille varmistaakseen, että koko projekti saadaan vietyä läpi levy-yhtiön budjetin mukaisesti.

Laaja-alainen rooli

Musiikkituottajan rooli on hyvin lavea, kun hän valvoo ja hallinnoi yhtyeen tai esiintyjän musiikin äänittämistä ja tuotantoa. Hänen tehtävänään on muun muassa kerätä ideoita projektia varten, säveltää musiikkia projektia varten, valita kappaleet tai sessiomuusikot, ehdottaa muutoksia kappaleen sovitukseen, valmentaa artistia tai muusikkoja studiossa, hallita äänityssessioita ja valvoa koko prosessia äänen miksaus- ja jopa masterointivaiheisiin saakka. Tuottajilla on usein myös laajempi liiketaloudellinen rooli, kun he ovat vastuussa budjetista, aikatauluista, sopimuksista ja neuvotteluista. Nykyään äänilevyteollisuudessa toimiikin kahdenlaisia tuottajia, musiikkituottajia ja taloudellisia tuottajia.

Useimmiten musiikkituottaja on myös kyvykäs säveltäjä, sovittaja, muusikko tai lauluntekijä, joka voi tuoda projektiin uusia ideoita. Kappaleiden kirjoittamisen tai säveltämisen lisäksi tuottaa usein myös valitsee tai antaa suosituksia ääniteknikolle, joka ottaa raakanauhoitetut kappaleet ja editoi ja muokkaa niitä koneellisesti ja ohjelmistollisesti luoden kaksi- tai monikanavaisen yhdistelmän kaikista yksittäisistä lauluäänistä ja instrumenteista. Tämä siirretään sen jälkeen äänen masteroijalle lisäsäätöä varten. Tuottaja toimii myös yhteistyössä äänisuunnittelijan kanssa, jonka tehtävä on keskittyä nauhoittamisen tekniseen puoleen, kun taas tuottaja pitää silmällä projektin yleistä markkinapotentiaalia.

Laaja-alainen rooli

Tuottamisen historiaa

Äänilevyteollisuuden alussa tuottajan rooli oli nauhoittaa artistien esiintymistä livenä yhdellä otolla. Tuottajien rooli muuttui vähitellen 1950- ja 1960-lukujen aikana teknologian kehittymisen mukana. Moniraitaisen nauhoituksen kehittäminen aiheutti suuren muutoksen nauhoitusprosessiin. Ennen moniraitoja kaikki kappaleen elementit (päälaulu, taustalaulu, rytmisektion instrumentit, soolot ja orkesteriosuudet) piti nauhoittaa samanaikaisesti. Kaikki laulajat ja muusikot piti koota kerralla suureen studioon, jossa esiintyminen nauhoitettiin. Moniraitanauhoituksen avulla pohjaraidat (rytmisektion osuudet, kuten bassokuvio, rummut ja rytmikitara) voitiin nauhoittaa ensin, jonka jälkeen voitiin lisätä lauluosuuden ja soolot, joiden nauhoittamiseen pystyttiin ottamaan useita ottoja. Jos kappaleessa oli vaikkapa yli viisitoista instrumenttia, kaikkien muusikoiden ei enää tarvinnut mahtua studioon samaan aikaan. Yhtye saattoi nauhoittaa taustaraitansa yhdellä viikolla, torvisektio voitiin tuoda studioon seuraavalla viikolla lisäämään torviäänet, ja jousisektio voitiin ottaa käsittelyyn seuraavalla viikolla.

Samaan aikaan alkoi tapahtua myös siirtymistä perinteisistä akustisista soittimista (piano, akustinen kitara, pystybasso) sähköpianoihin, sähköurkuihin, syntetisaattoreihin, sähköbassoihin ja sähkökitaroihin. Sähköiset ja elektroniset soittimet käyttivät vahvistimia ja kaiuttimia äänen luomiseen. Sähköisten ja elektronisten instrumenttien ansiosta tuottajat ja esiintyjät pystyivät vaihtamaan instrumenttien äänien sävyjä tuottaessaan uudenlaisia elektronisia ääniä, mikä oli mahdotonta saavuttaa akustisilla instrumenteilla. Laulaja saattoi luoda omat taustalaulunsa ja kitaristi saattoi soittaa kymmenen taustaosuutta oman soolonsa päälle. Uusien teknologioiden myötä äänittämisen tavoitteet muuttuivat. Tuottaja pystyi nyt yhdistämään useita ottoja ja editoida yhteen halutunlaisen äänimaailman.