EDM, joka tulee englanninkielisestä termistä electronic dance music, saattaa tuntua uudehkolta musiikkigenreltä, mutta se rantautui Eurooppaan jo 80-luvulla. Vaikka EDM-musiikin tuottaminen on muuttunut ja kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana, se oikeastaan kiteyttää jo aiemmin tunnetut tanssi- ja klubimusiikin yhteiseksi genreksi. Näitä jälkimmäisiä genreja on kuultu jo vuosikausia, lähinnä yökerhoissa, reiveissä ja festareilla – niille vaan ei ole ollut yhteistä nimitystä. EDM on samaista musiikkia, joka tunnetaan DJ:den soittamana, ja sen keskeisenä periaatteena on tuottaa helposti ja sulavasti soitettavaa elektronista tanssimusiikkia, jota DJ:t voivat mixata luoden monista eri kappaleista sujuvan kokonaisuuden ilman suurempia taukoja biisien välillä. Näin ollen, EDM saattaa hyvinkin sisältää biisejä monista eri genreista, useimmiten house-, tanssi-, techno-, trance- ja electro-musiikkia. Näiden eri kappaleiden yhdistäminen eli miksaaminen yhdeksi pitemmäksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi on sitä, mikä parhaiten nykypäivänä tunnetaan EDM-musiikkina. Jo 60-luvulta lähtien musiikkigenret kuten electro, techno ja drum and bass rupesivat saavuttamaan suurempaa suosiota. Muun muassa blues- ja funk-kappaleita yhdistettiin elektroniseen taustabiittiin muodostaen uuden musiikin lajin, ja prosessista käytettiin termiä hybridisaatio. 70-luvun jamaikalaisvaikutteinen dub-musiikki sopi loistavasti hybridisaation alaiseksi tasaisen rytminsä vuoksi, joten sen ajan EDM musiikki keskittyi lähinnä dub-musiikkiin ja disco-musiikin yhdistelemiseen syntetsaattorin avulla. Näin rennosita reggae-vaikutteisista biiseistä saatiin elektroniikan avulla tansittavia disco-biisejä. Lajia kutsuttiin silloin electro-popiksi. Vaikka elektronisia laitteita oli rajoitetusti käytettävissä, tämän uuden musiikkilajin ja siihen käytettäviä mixaustapoja pidettiin suurena saavutuksena ennennäkemättömyytensä vuoksi. 70-luvun loppupuolella EDM rupesi sisältämään yhä enenevässä määrin voimakasta bassoa, ja laji sai selkeitä vaikutteita kasvavaa suosiota saaneesta hip hopista. 80- ja 90-luvulla DJ:t hyödynsivät vinyylisoittimia mixauksissaan. Tämä oli jälleen uusi käänne EDM:n kulussa, sillä DJ:t pystyivät soittamaan kahta vinyylilevyä samanaikaisesti. Täten myös EDM:n tuottaminen kehittyi, kun muun muassa mahdollisuus äänittää suoraan soittimesta kehittyi. Kahden levyn samanaikainen soittaminen oli erään DJ Kool Herc:in kehittämä tekniikka.EDM on musiikkilaji, joka edelleen jatkuvasti muuttuu teknologian ja elektronisten laitteiden kehittyessä. Tämmöisenä aikakautena, kun kaikki muutenkin muuttuu digimuotoiseksi, voisi ajatella nykypäivän olevan niin sanottua EDM:n aikakautta. Mahdollisuudet ovat nykyisin rajattomat. Tosin EDM-genre on samalla vakiintunut hyvin kattavaksi termiksi, sillä useimmiten EDM-musiikiksi voi luokitella muita genreja, jossa on taustalla tietynlaiset (elektroniset) tuotantotavat. Esimerkiksi pop/rap-tähti Nicki Minajin sanotaan tuottavan EDM:ää, samanaikaisesti yksi EDM:n suurimpia tähti on hiljattain traagisesti kuollut Avicii – kuitenkin molemmat artistit tuottavat kahta aivan eri tyylistä musiikkia. Tästä voi päätellä, että EDM on lähinnä erityisen kattava sateenvarjotermi, joka antaa artistille vapauden tuottaa uudenlaista ja omannäköistä musiikkia hyödyntäen useampia eri genreja.

EDM:n kieltäminen

 

EDM:n kieltäminen

EDM on yksi kyseenalaistetuimmista musiikkigenreista. 90-luvun tienoilla moni DJ ja muun muassa house-musiikin tuottaja toi esille ongelmia sen suhteen, että kuka tahansa voi mixata jo olemassa olevia biisejä yhteen yhdeksi kokonaisuudeksi, painaa play-nappulaa ja kutsua itseensä EDM-artistiksi. Sanottiin, että tämä vähättelee ja vie uskottavuutta niin sanotuilta oikeilta DJ:ltä, jotka usein panostavat tuntikausia setteihinsä. Etenkin 2000-luvun taitteessa, kun rupesi olemaan laitteita, jotka automaattisesti tasoitti muun muassa sävelkorkeudet, EDM alkoi olemaan ikään kuin jokaisen perus-Jampan tuotettavissa. Lisäksi genree yhdistettiin huume- ja reivikulttuureihin sen saamasta suosiosta juurikin yökerhoissa, reiveissä ja tanssibileissä. Moni valtio pyrki vähentämään tai jopa kieltämään EDM:n suosiota vedoten, että “klubimusiikki” on yhtä kuin “klubihuumeet”, eli muun muassa ekstaasi ja psykedeeliset huumeet. Mutta kuten monet muutkin, nämä yritykset kaatuivat nopeasti. Samaten kuin esimerkiksi 1980-luvun grunge-musiikin yhdistäminen heroiinin kasvavaan käyttöön, tieteelliset tutkimukset eivät koskaan pystyneet osoittamaan musiikin olleen perimmäisenä huumeiden käytön syynä.