Hip hopin tuottaminen on hip hop -musiikin luomista äänitysstudiossa. Vaikka termi pitääkin sisällään kaikki hip hop -musiikin luomisen osa-alueet, kuten MC:n räppäämisen nauhoittamisen, biittejä tarjoavan DJ:n, samplaamisen ja scratchaamisen levysoittimilla sekä rytmikkään taustanauhan luomisen käyttämällä muun muassa rumpukonetta ja sekvensseria, sitä käytetään kaikkein yleisimmin kuvaamaan instrumentaalisia ihmisääntä käyttämättömiä hip hopin osa-alueita.

Hip hopin tuottajat toimivat instrumentalisteina ja luovina johtajina koko äänityssession ajan, oli kyseessä sitten yksittäinen laulu tai kokonainen albumi. Vaikka vielä 1970-luvun hip hopin aikakausi keskittyi levysoittimiin ja DJ:hin, 2010-luvulla hip hopin tuottamisessa käytetään erilaisia digitaalisia samplereita, sekvenssereja, rumpukoneita ja syntetisaattoreita. Joskus hiphopin tuottajat käyttävät myös perinteisiä instrumentteja, kuten rumpusettiä tai sähköbassoa.

Biittien luominen

Hip hopin instrumentaalista osuutta kutsutaan kollektiivisesti biitiksi, jonka säveltäjää kutsutaan tuottajaksi tai biitintekijäksi. Studiossa hip hop -tuottaja toimii myös perinteisen äänitetuottajan roolissa ollen se henkilö, joka on lopulta vastuussa äänitteen lopullisesta äänimaailmasta sekä artistien ja esiintyjien ohjaamisessa ja neuvojen antamisessa äänisuunnittelijalle mikrofonien ja efektikoneiden valinnan suhteen sekä räppäämisen ja biittien äänitason kannalta.

Hip hop -tuotannon ydinelementti on rumbubiitti. Jotkut biitit samplataan ja jotkut luodaan rumpukoneilla. Jo vuosikymmenten ajan yleisimpänä rumpukoneena on käytetty analogista Roland TR-808:aa. Rumpubiittien samplaamiseen käytetään myös digitaalisia samplereita, joita ovat esimerkiksi E-mu SP-12 ja SP-1200 sekä Akain MPC-sarja. Näistä tekniikoista käytetään myös yhdistelmää, jossa rumpukoneella samplatut biitin osat järjestellään omiksi kuvioikseen. Jotkut tuottajat luovat omat sähköiset rumpusettiäänensä. Esimerkiksi Roland TR-808:n kaltaisten klassisten rumpukoneiden äänet ovat säilyttäneet paikkansa hip hop kulttuurin historiallisena osana, joka on säilynyt mukana musiikissa vielä 2010-luvulle saakka.

Biittien luominen

Samplaaminen

Samplaamisen on toisen muusikon äänitteen osien käyttämistä omassa musiikissa. Hip hop -tuotantoon sen on kuulunut aivan alusta alkaen. Hip hopissa samplaamisella tarkoitetaan muiden kappaleiden osien liittämistä tai kopioimista ja näiden osien sovittamista uudelleen ehjiksi musiikillisiksi kuvioiksi, joita kutsutaan loopeiksi. Ensimmäisenä tätä tekniikkaa käytti Afrika Bambaata vuoden 1982 albumilla Planet Rock, jolle hän samplasi osia Kraftwerkilta, josta hän sai runsaasti positiivisia arvioita. Myöhemmin esimerkiksi Beastie Boys käytti Black Sabbathin ja Led Zeppelinin kappaleista luotuja looppeja esikoisalbumillaan Licensed to Ill.

Samplaaminen siirtyi myös Yhdysvaltain länsirannikolle, kun nuori Dr. Dre ryhtyi käyttämään samplaamista hip hopissa tuottaessaan N.W.A.-albumia Straight Outta Compton, josta on sittemmin muodostunut gangstaräpin kulmakivi. Myöhemmin myös Gang Starr ryhtyi käyttämään jazzin samplaamista kappaleisiinsa, ja hiljalleen samplaaminen alkoi saavuttaa suurempaa suosiota muun muassa Wu-Tang Clanin, Dr. Dre, Nasin ja Notorious B.I.G.:n albumeilla. 2000-luvulla samplaaminen nousi kaikkien aikojen suosioon. Jay-Z:n The Blueprint -albumi nosti esille tuottajat Kanye Westin ja Just Blazen soul-levyjen samplaamisen ansiosta. Kanye West saavutti suosiota muun muassa hiteillään Through the Wire ja Jesus Walks. Vuonna 2004 julkaisemallaan The College Dropout -albumillaan hänellä oli kaksi samplattua hittiä Twistan kanssa, minkä ansiosta chicagolaisen räppärin Kamikaze-albumi myi platinaa.  Yhdysvaltain tuomioistuin päätti kuitenkin syyskuussa 2004, että kaikkeen samplaamiseen vaaditaan lupa, kun aiemmin pieni osuuksia kappaleista sai kopioida seuraamuksia. Lakimuutos alkoi vähentää samplaamisen käyttöä hip hop -musiikissa. Muun muassa Dr. Dre ilmoitti vuoden 2005 haastattelussa siirtyvänsä enemmän instrumentaation suuntaan. Notorious B.I.G.:n Ready to Die -debyyttialbumi vedettiin myynnistä vuonna 2006 jälkikäteen samplaamiseen liittyvien lupaongelmien vuoksi. Tämän tuloksena yhä useammat suuret tuottajat ja artistit, kuten esimerkiksi Wu-Tang Clanin RZA ja Mos Def ovat siirtyneet kauemmaksi samplaamisesta ja kohti liveinstrumentaatiota.